Muuta tekstin kokoa:

225 vuotta turkulaista orkesterikulttuuria

Turun filharmoninen orkesteri on perinteiltään Suomen vanhin orkesteri. Sen juuret ulottuvat Turun Soitannollisen Seuran perustamiseen 1790, ja sen 225 vuoden historia kattaa huikean kaistaleen länsimaista musiikkia. Myös kansainvälisessä vertailussa Turun orkesteritraditio on kunnioitettavan pitkä.

Turun Soitannollinen Seura perustettiin 24. tammikuuta 1790, ja sen ensimmäinen vuoteen 1808 kestänyt toimikausi merkitsee Suomen musiikin ensimmäistä kukoistuskautta. Orkesterin johtajaksi saatiin Tukholman hoviorkesterissa uran luonut viulisti Erik Ferling.

Soitannollisen Seuran orkesteri esitti aktiivisesti klassismin kauden uutta ohjelmistoa. Orkesteri koostui monien keskieurooppalaisten musiikkiyhdistysten tapaan taitavista amatööreistä, joita täydennettiin sotilassoittokunnasta palkatuilla vahvistuksilla. Orkesterissa oli yleensä suunnilleen 25 muusikkoa ja avustajien kanssa noin 30, mikä riitti hyvin ajan ohjelmistoa varten.

Kohti säännöllistä toimintaa

Soitannollisen Seuran ensimmäinen toimikausi päättyi kesällä 1808 venäläisten vallattua Suomen. Seuran toiminta oli 1800-luvulla katkelmallista, sillä se oli toiminnassa vuosina 1823–27, 1843–46 ja vuodesta 1868 aina vuoteen 1924 saakka. Katkelmallisuus oli kuitenkin vain näennäistä. Silloinkin, kun Soitannollinen Seura oli lakkautettuna, Turussa oli orkesteritoimintaa ja usein vielä samojen muusikkojen voimin, jotka olivat kuuluneet Soitannollisen Seuran orkesteriin. Vain Turun palo 1827 ja sitä seurannut yliopiston siirto Helsinkiin aiheuttivat toimintaan pitemmän katkoksen.

Soitannollisen Seuran johtajina toimivat liivinmaalainen Johan Christopher Downer 1823–27 ja saksalainen Conrad Greve 1843–46. Uusi lehti seuran historiassa kääntyi 1868, kun johtajaksi tuli ensimmäisen kerran suomalainen muusikko Carl Gustaf Wasenius, joka oli jo 1850-luvulla noussut Turun musiikkielämän johtohahmoksi järjestämällä orkesterikonsertteja. Orkesterin toiminta oli sikäli muuttunut aiempaan verrattuna, että nyt ytimen muodostivat ammattimuusikot, joita täydennettiin harrastelijoilla.

Waseniuksen jälkeen palattiin ulkomaisiin kapellimestareihin, joita olivat Oscar Byström 1872-76, Louis Fichtelberger 1876-86, uuden nousukauden aloittanut Karl Müller-Berghaus 1886-96, José Eibenschütz 1895-1905 ja Fredrik Schnedler-Petersen 1905-09. Seuran ohjelmiston kivijalkana olivat pitkälle 1800-lukua klassikot, joiden seuraksi alkoi varsinkin Müller-Berghausin kaudelta lähtien tulla uudempien romantikkojen teoksia ja 1800-luvun lopulla myös suomalaisia säveltäjiä. Myös oopperaesityksistä tuli osa seuran toimintaa.

Vuonna 1909 uudeksi johtajaksi tuli säveltäjänä tunnettu Selim Palmgren, jota seurasi vuosina 1912–20 Karl Ekman. Soitannollisen Seuran viimeisinä kapellimestareina olivat Willy Olsen 1920–23 ja Wilhelm Buschkötter 1923–24, minkä jälkeen seura joutui taloudellisten vaikeuksien vuoksi luopumaan orkesterista.

Kasvu moderniksi sinfoniaorkesteriksi

Soitannollisen Seuran lopetettua orkesterinsa nousi välittömästi esiin vaatimuksia säännöllisen orkesteritoiminnan jatkamisesta. Vuonna 1927 Turkuun saatiinkin perustetuksi Seuran orkesterin muusikoista koostunut uusi orkesteri, nyt kaupungin tukema Turun kaupunginorkesteri. Kapellimestarina aloitti Tauno Hannikainen, joka oli yhtä välivuotta lukuun ottamatta johtajana vuoteen 1939; tuona välivuonna 1928–29 johtajana oli Tuomas Haapanen.

"Tärkein muutos oli
orkesterin koon
kasvattaminen

Kaupungin tuesta huolimatta toiminta kärsi taloudellisista ongelmista. Myös talvi- ja jatkosota vaikeuttivat toimintaa, joskin juuri sodan aikana tapahtui täyskunnallistaminen, kun muusikkojen kiinnityksistä tehtiin kaupungin virkoja. Hannikaisen jälkeen orkesterilla oli useita pitkäaikaisia johtajia: Ole Edgren 1941–62, Paavo Rautio 1965–74 ja Pertti Pekkanen 1974–86. Sodanjälkeinen kausi aina 1980-luvulle saakka merkitsi voimakkaan kasvun aikaa. Oopperoita ryhdyttiin jälleen esittämään 1950-luvun alusta lähtien, orkesteri sai uuden esiintymistilan ja kasvatti merkittävästi yleisömääriään, kun Turun konserttitalo valmistui 1952, orkesteri teki ensimmäisen monista ulkomaanmatkoistaan 1972 Tallinnaan ja levytystoiminta alkoi 1979. Tärkein muutos oli orkesterin koon kasvattaminen, joka alkoi Jorma Panulan lyhyellä kaudella 1963–65. Orkesteri kasvoi sitä edeltäneestä 35 muusikon vahvuudesta 72 muusikon sinfoniaorkesteriksi vuoteen 1985 mennessä; nykyisin soittajia on 74, mikä tekee Turun filharmonisesta orkesterista Suomen viidenneksi suurimman orkesterin. 

historiaa_tfo.png
Seuran sääntöjen alkusanat ja ensimmäinen sivu vuodelta 1791.
 

1980-luvulta lähtien orkesterin kapellimestareina ovat olleet Igor Bezrodnyi 1986–90, Jacques Mercier 1990–95, Hannu Lintu 1998–2001, Tibor Bogányi 2003–06, Petri Sakari 2007–11 ja vuodesta 2012 lähtien Leif Segerstam. Lisäksi päävierailijoina ovat toimineet Ralf Gothóni 1995–2000 ja Juha Kangas 2001–2011. Paavo Berglund nimitettiin kunniakapellimestariksi 2002. Nykyisin Turun filharmonisen orkesterin työtä leimaa monipuolisuus. Se tekee säännöllisesti ulkomaan esiintymismatkoja ja levyttää aktiivisesti. Toiminta on tullut lähemmäksi yleisöä uudenlaisten esiintymismuotojen kautta, ja orkesteri on tiiviissä yhteistyössä eri tahojen kanssa mm. osallistumalla oopperaesityksiin. Orkesteri esittää laajaa ohjelmistoa, jota muusikoiden kamarimusiikkitoiminta täydentää. Vaikka Turun filharmonisella orkesterilla on poikkeuksellisen pitkät perinteet, se on ajan hermolla elävä moderni sinfoniaorkesteri.