Muuta tekstin kokoa:

Riitta Hammarberg

Aloitin viulunsoiton 4-vuotiaana Oulussa pedagogi Tatjana Pogotsievan johdolla. Muita opettajiani ovat olleet Olavi Ahola, Marja-Leena Toropainen ja Pertti Sutinen. Musiikkileireillä opettajinani ovat toimineet muun muassa Jorma Rahkonen, Paavo Pohjola Jacques Kantorov sekä Maria Vermes. Kaksoissiskoni Helena sai käsittelyyn sellon, olihan isäni sellonsoiton ammattilainen. Musiikki on kulkenut suvussa vahvasti, löytyy viulisti ja fagotinsoittaja ja setäni soitti aikoinaan huilua Turku filharmoniassa.

Oma haaveammattini olisi ollut englannin kielen opettaja, mutta olen saanut toteuttaa opettajana oloa viulunsoiton kautta. Opetan tänäkin päivänä aina lapsista aikuisiin. Pianonsoitto olisi ollut kiinnostavampi vaihtoehto verrattuna viuluun, mutta saanhan sitäkin soittaa sitten, kun säestän oppilaita tunnilla. Välillä harjoittelun lomassa soittelen musiikkia laidasta laitaan kansanmusiikista poppiin. Sinfoniamusiikki klassisen musiikin puolella on ihan parasta. On mahtava tunne, kun istuu lavalla orkesterin keskellä kakkosviulun puolella ja musiikki valtaa konserttisalin pauhaten parhaimmillaan täydellä voimallaan ympäröiden kaikki soittajat.

Musiikki, jota kuuntelen vapaa ajalla, on yleensä kevyttä musiikkia laidasta laitaan autolla ajaessa. Harvemmin tulee poikettua klassisen puolelle. Vapaa-ajan harrastuksina on aamukieppi koirien kanssa ja sitä seuraa sitten juoksulenkki. Aamujumppa vielä sen jälkeen ja siitä voi päivä alkaa. Vauhdissa kotona minua pitävät kaksi Jackrussellin terrieriä Raita 4 v. ja Ruutu 2 v. Raita on saanut tuttavaltani hauskan lempinimen, joka on pakko mainita: Pököpää. Hänelle omaa tahtoa riittääkin. Hän ilostutti arkea vuosi sitten viidellä aivan upealla pikku russelilla. Koiria olen kasvattanut neljän chihuahuan kanssa ennen näitä nykyisiä koiriani. Koiranäyttelyt ovat olleetkin vuosia osa arkeani. Olen toiminut myös näyttelytuomarina Match showssa ja Juniorhandler-kehissä. Staffi minulla oli aikoinaan poikieni isän Markun kanssa. Hän oli lyömäsoitinten toinen äänenjohtaja aikoinaan Turku filharmoniassa. Lapsuusajaltakin löytyy koira, ja hän oli aivan ihana staffineiti Prisca. Hänen ja siskoni kanssa keksimmekin mitä hauskempia leikkejä yhdessä. Siskoni kanssa meillä on ollut kesällä tapana jalkautua Naantaliin jo muutaman kerran soittamaan ABBAa taustanauhan kanssa. Suunnitelmissamme on ottaa Queenin musiikki käsittelyyn. Sekin puhuttelee, upeaa musiikkia heillä.

Lempisäveltäjäni jo lapsena oli Sibelius, ja sama vielä tänäkin päivänä. Se on absoluuttista musiikkia, joka puhuttelee korvaa. Minulla on absoluuttinen korva, en tiedä olisiko syy siihen. Turkuun tulin sattumien kautta, tarkoitukseni oli mennä Lahteen koesoittoon. Sain flunssan ja en pystynytkään osallistumaan siihen, ja Turun koesoitto sattui sopivasti kevään -85 kohdalle. Onnisti ja tänne jäin. Upea saaristo on oma maailmansa. Kaarina kotipaikkana on osa sitä, ja Kuusiston salmen rannalle on mukava mennä koirien kanssa pistäytymään. Jopa festaritkin siellä pauhaavat kerran kesässä. Sehän voisi olla sopiva paikka jopa klassisenkin musiikin esittämiseen.

Se, mitä kovasti kaikki odotamme orkesterissa, olisi uusi konserttitalo. Ajan havinan voi jopa kuulla nykyisessä siellä ollessa. Ja uskon myös, että yleisö toivoo sitä. Saisimme suuremman lavan, ja sen myötä ajan kanssa uusia soittajia. Myös yleisöä mahtuisi enemmän. Turun orkesteri on ahkeroinut kahden konsertin viikkoja, kun sali on tilaltaan rajallinen. Uutta kohti, niinhän tämä kaikki menee. Musiikkikin on muuttunut ajan saatossa. Se onkin sitten mielenkiintoista, mitä kaikkea siihen vielä keksitäänkään. Itse on tullut vuosien varrella rustailtua pöytälaatikkobiisejä, iskelmän tapaista. On mukava riimitellä sanoja ja etsiä siihen sitten sopivat sävelet. Olisi ehkä kannattanut kiinnostua teoriasta aikoinaan enemmän, niin olisi voinut laajentaa tätäkin harrastusta klassisempaan puoleen.