Muuta tekstin kokoa:
Clara Schumann oli aikansa merkittävimpiä pianisteja ja myös ansioitunut säveltäjä, joka uppotui musiikkiinsa perhe-elämän vastapainoksi. Kamarimusiikkikonsertissa sunnuntaina 20.10. klo 15 Villa Marjaniemessä kuullaan muun muassa säveltäjän pianotrio. Konsertin pianisti Anna Kulmala pohtii Clara Schumannin roolia säveltäjien kaanonissa.
Omana aikanaan Clara oli kylläkin pianistina supertähti, mutta säveltäjänä vähemmän tunnettu. Varmaankin ajalle tyypillisesti hän ei itsekään uskonut voivansa säveltää kovin kummoista musiikkia, koska oli "vain" nainen. Mutta esimerkiksi g-molli-pianotrio todistaa hänen olleen taidokas ja lahjakas säveltäjä. Claran sävellystyö jäi kuitenkin kokonaan pois jo hänen ollessaan 37-vuotias. Varsinkin pianoteoksia hän ehti säveltää paljon, mutta en itse muista kuulleeni niitä missään.
Koska Clara oli loistava pianisti ja opettikin parikymmentä vuotta, hän on vaikuttanut varmasti aikansa - ja jälkeensäkin tulevien - pianistien soittoon. Tänne Suomeen asti perintöä on hankala jäljittää muuten kuin hänen teoksiaan soittamalla. Itse huomaan tämän naissäveltäjän - jonka tekstuuri on ihanan pianistista - musiikkia soittaessani miettiväni tavallista enemmän sitä, miten Clara olisi tämän soittanut? Miten hän ratkaisisi tämän kuvion sormittamisen? Miten hän artikuloisi?
Pianotrio on sävelletty Claran ollessa 27-vuotias. Se on laajahko neliosainen teos, romanttinen, tunteikas, ilmeikäs, vivahteikas... Omasta mielestäni ääriosat (1. osa Allegro moderato ja 4. osa Allegretto) soivat hyvin surullisina tuoden mieleen Claran mielestäni hyvin surullisenkin elämän; keskiosat taas tuovat mieleen Robert Schumannin ja Felix Mendelssohnin. R. Schumannin musiikkia tunteva voi bongata teoksesta jopa hänen teemojensa kanssa lähes identtisiä aiheita. Clara ja Robert käyttivätkin sävellyksissään toistensa teemoja.
Miksi emme juhlisi? Etenkin Claran kohdalla juhlavuosi tarjoaa mahtavan tilaisuuden tutustua hienoon taiteilijaan ja säveltäjään, joka on ajan saatossa jäänyt suurempien (miesten) varjoon. Saamme kurkistaa menneeseen aikaan ja samastua ihmisen muuttumattomiin tunteisiin... Ehkä myös tutustua uudelleen jo tuntemiemme säveltäjien tuntemattomampaan tuotantoon.