Muuta tekstin kokoa:
Ennen tämän viikon konserttia, joka aloittaa Turun kitarafestivaalin, kv-harjoittelijamme Laura sai tilaisuuden keskustella kitaristi Patrik Kleemolan kanssa. Jutussa kerrotaan, mikä yhdistää japanilaista ja meksikolaista musiikkia, ja miten yhteistyö festivaalin ja orkesterin välillä on kasvanut.
Ehdottomasti, kyllä! Nämä kaksi teosta – Poncen kitarakonsertto ja Takemitsun Spectral Canticle – eivät ole sellaisia teoksia, joita usein pääsee soittamaan orkesterin kanssa. Joten, olen hyvin iloinen, että pääsen nyt esittämään teokset. Takemitsu oli tärkeä nykymusiikkisäveltäjä, joka kirjoitti paljon teoksia kitaralle. Ponce kirjoitti konserttonsa Andrés Segovialle, joka oli viime vuosisadan suurin kitaristi.
Ne ovat täysin omia maailmojaan. Molemmat kappaleet tarvitsevat oman lähestymistapansa, ja sanoisin, että siinä on haastetta, mutta silti se on hyvin mielenkiintoista.
Ensinnäkin, kontrasti ei ole ollenkaan pahasta. Ja teoksia yhdistää se, että sekä Ponce työskenteli 1900-luvun alussa, ja sai paljon vaikutteita ranskalaisilta impressionisteilta. Samoin kuin Takemitsu. Joten, ranskalaisvaikutteet voi tosiaan kuulla musiikissa orkestraation hienoutena ja herkkyytenä. Se on omasta mielestäni se linkki teosten välillä.
Ensimmäinen festivaali järjestettiin 2014, ja silloin meillä oli yhteistyökonsertti Turun filharmonisen orkesterin kamarimusiikkisarjassa. Siitä yhteistyö lähti kehittymään. Taiteellisena johtajana olen hyvin iloinen, että voimme aloittaa festivaalin mahtipontisesti täällä Konserttitalolla ison orkesterin kanssa.
Patrik, kiitos paljon ajastasi. Hyvää konserttia ja mahtavaa festivaalia!
Sarjan muut haastattelut kv-harjoittelijamme Lauran kanssa:
Christian Vásquez
Darren Acosta
Elim Chan
Christina Åstrand